Muutoksessa....

Tammikuu 2019

”Intercity 140 Pieksämäeltä - Helsinkiin saapuu raiteille 4” Niin saavun minäkin. Lunta sataa oikealta vasemmalle Tampereen rautatieaseman laiturilla neljä. Minun piti olla Hämeenlinnassa 10:00. Sain siirrettyä aikaa siten, että olen paikalla n.10:30, koska jossain Pieksämäen ja Tampereen välillä oli kuulutuksen mukaan juna mennyt rikki.

”Intercity 140 Pieksämäeltä - Helsinkiin arvioitu lähtöaika 10:44” Epäusko ja vaihtoehtojen pikakelaus valtaa ajatukseni. Takaisin aulaan tarkistamaan oliko kuulossani tai ymmärryksessäni jotain vikaa. Ei ollut. Jättimäinen screeni näytti uutta arvioitua lähtöaikaa 10:44. Soitan yhteyshenkilölle ja selitän tilanteen. Asia ratkeaa siten, että he tarjoavat uutta aikaa sovitteluun.

Lokakuu 2018

Ovi laitettiin perässä kiinni. Seisoin tyhjänä asunnossani. Vielä sillon en tiennyt millainen tunteiden ja niiden tuottamien ajatusten kirjo tulisi minut valtaamaan. Tyhjä olin ollut jo tovin. Hiljalleen elämästä täyttyvä. Elämäni hurjin vuoristorata oli onnekseni tullut poimimaan uusia asiakkaita ja minä olin päässyt kyydistä pois. Heittäytymällä. Vihdoinkin oikeaan suuntaan.

Minulla on aikaisemmasta avoliitosta kaksi vuoroviikoin luonani asuvaa koululaista. Erosin heidän äidistä nuoremman syntymän jälkeen seitsemän vuotta sitten. Tapasin neljä vuotta sitten uuden kumppanin, jonka kanssa avioiduimme, saimme lapsen ja erosimme. Näin lyhykäisyydessään. Elimme osittain hyvinkin haastavaa uusperhe elämää. En syytä ketään enkä mitään erosta. Osiensa summa.