Moraaliton tanssi
Avoimesti asioista. Voisitko sinä puhua avoimesti asioistasi?
Yksi motiiveistani kirjoittaa tätä blogia, on opetella puhumaan avoimesti asioista ja kasvaa ihmisenä tätä hyödyntäen. Koen olevani sellainen "täysillä syvään päätyyn" -tyyppinen ongelmien ratkoja. Näkyville ongelmille useimmiten löytyy monisäikeisempi syy miltä se päältä katsoen näyttäytyy. Siksi otin askeleen kohti tuntematonta ja avasin ajatukseni menemällä kaikista eniten kipua tuottaneen äärelle. Yritin antaa ääntä sille kivulle mikä syntyy, kun lapsesta joutuu, syystä tai toisesta olemaan erossa. Joskus ne syyt löytyvät peilistä ja toisinaan toisen kasvoilta.
Useat lukijat ovat kertoneet, että on rohkeaa puhua vaikeista asioista julkisesti, muutamat ovat maininneet, että ottaisin huomioon lapsen asioita koskevan prosessin tilan, kun kirjoitan.
Miten autan tällä itseäni ja miten olla vertiastukena heille, jotka kokevat edes hieman samoja tunteita, muuten kuin jakamalla omani? En ymmärtänyt sellaista seikkaa, että miten tämä edistää sitä asiaa, mitä eniten haluan. Poikani takaisin elämääni. Olin kietonut ajatukseni yhteiskunnan epäkohdan ympärille. Se epäkohta piilee kirjoitetussa laissa, joka tukee erotilanteessa etävanhempaa epätasarvoisesti. Lakia en lähde teille selvittämään. Tutustukoon ken haluaa. Onneksemme on järjestöjä, jotka aktiivisesti ajaa tasa-arvon toteutumista tässäkin asiassa. Monilla ehdokkailla on vaalityö juuri nyt kuumimmillaan. Puheissaan ovat huolissaan nyky yhteiskunnan tilasta koskien lasten oikeuksia käsittelevää lakia. Ainakin heillä, ketä olen haastatellut asian tiimoilta.
Puheet ja teot ovat eri asioita.
Kuten on myös laki ja moraali. Laitonta ei ole kirjoittaa omista ajatuksistaan, mikäli ei riko lain asettamia rajoja. Tapauksessani olen joutunut kirjoittamaan asiaan kuuluvista henkilöistä nimettömänä, koska it takes two to tango. Avoin keskustelu, missä tanssiparini kertoi avoimesti tunteistaan tätä julkituloa kohtaan kiikutti eteeni notkuva tarjottimen, jonka toisessa päässä läikehti LAKIkahvit ja toisella reunalla pullistui herkullinen MORAALIpulla.
Sen tiedän, että tässä tanssissa on varpaita tallottu, lakia halveksittu ja moraalitonta rytmiä hakattu.
Tanssina Valssi tunnettiin muun muassa 1500-luvun Ranskan köyhien maalaiskylien moraalittomana tanssina. Moraalittomana, koska se koettiin lainvastaiseksi haureudeksi, missä tanssijat olivat liian lähellä toisiaan. Jätän kysymyksen moraalista leijumaan tähän.
Istun bussissa. Istun bussissa ja olen parempi tanssija, kuin aamuun herätessäni. Muisto kesäyön valssin kauneudesta viiltää hieman. Perunajauhoinen lattia kaipaa lakaisua, kuten blogin aikaisemmat postaukset. Kiitos avoimuudestasi.
Yksi motiiveistani kirjoittaa tätä blogia, on opetella puhumaan avoimesti asioista ja kasvaa ihmisenä tätä hyödyntäen. Koen olevani sellainen "täysillä syvään päätyyn" -tyyppinen ongelmien ratkoja. Näkyville ongelmille useimmiten löytyy monisäikeisempi syy miltä se päältä katsoen näyttäytyy. Siksi otin askeleen kohti tuntematonta ja avasin ajatukseni menemällä kaikista eniten kipua tuottaneen äärelle. Yritin antaa ääntä sille kivulle mikä syntyy, kun lapsesta joutuu, syystä tai toisesta olemaan erossa. Joskus ne syyt löytyvät peilistä ja toisinaan toisen kasvoilta.
Useat lukijat ovat kertoneet, että on rohkeaa puhua vaikeista asioista julkisesti, muutamat ovat maininneet, että ottaisin huomioon lapsen asioita koskevan prosessin tilan, kun kirjoitan.
Miten autan tällä itseäni ja miten olla vertiastukena heille, jotka kokevat edes hieman samoja tunteita, muuten kuin jakamalla omani? En ymmärtänyt sellaista seikkaa, että miten tämä edistää sitä asiaa, mitä eniten haluan. Poikani takaisin elämääni. Olin kietonut ajatukseni yhteiskunnan epäkohdan ympärille. Se epäkohta piilee kirjoitetussa laissa, joka tukee erotilanteessa etävanhempaa epätasarvoisesti. Lakia en lähde teille selvittämään. Tutustukoon ken haluaa. Onneksemme on järjestöjä, jotka aktiivisesti ajaa tasa-arvon toteutumista tässäkin asiassa. Monilla ehdokkailla on vaalityö juuri nyt kuumimmillaan. Puheissaan ovat huolissaan nyky yhteiskunnan tilasta koskien lasten oikeuksia käsittelevää lakia. Ainakin heillä, ketä olen haastatellut asian tiimoilta.
Puheet ja teot ovat eri asioita.
Kuten on myös laki ja moraali. Laitonta ei ole kirjoittaa omista ajatuksistaan, mikäli ei riko lain asettamia rajoja. Tapauksessani olen joutunut kirjoittamaan asiaan kuuluvista henkilöistä nimettömänä, koska it takes two to tango. Avoin keskustelu, missä tanssiparini kertoi avoimesti tunteistaan tätä julkituloa kohtaan kiikutti eteeni notkuva tarjottimen, jonka toisessa päässä läikehti LAKIkahvit ja toisella reunalla pullistui herkullinen MORAALIpulla.
Sen tiedän, että tässä tanssissa on varpaita tallottu, lakia halveksittu ja moraalitonta rytmiä hakattu.
Tanssina Valssi tunnettiin muun muassa 1500-luvun Ranskan köyhien maalaiskylien moraalittomana tanssina. Moraalittomana, koska se koettiin lainvastaiseksi haureudeksi, missä tanssijat olivat liian lähellä toisiaan. Jätän kysymyksen moraalista leijumaan tähän.
Istun bussissa. Istun bussissa ja olen parempi tanssija, kuin aamuun herätessäni. Muisto kesäyön valssin kauneudesta viiltää hieman. Perunajauhoinen lattia kaipaa lakaisua, kuten blogin aikaisemmat postaukset. Kiitos avoimuudestasi.
Kommentit
Lähetä kommentti
Sillä on väliä, että välität.